Näkökyvyn ymmärtäminen

Näin ZEISSin hakema patentti (EP0039497) asetti uuden mittapuun moniteholinsseille 30 vuotta sitten

Apua ikänäköön, optisen suunnittelun kannalta erityiseen ongelmaan – ennen ja nykyisin

16 lokakuuta 2019
  • Loremipsum

Ikänäkö, etenevästi heikentyvä kyky tarkentaa lähellä oleviin kohteisiin, on ollut linssin valmistajille aina erityinen haaste. Kun linssien pinnat hiotaan, optisten linssien erilaiset tyypit yhdistyvät. Silmälasilinssien valmistajat yrittävät yhä kehittää täydellistä moniteholinssiä, jossa ei ole yhtään sumeita alueita. 1980-luvun alussa Carl Zeissin silmälasioptiikan matemaattisen osaston nuori työntekijä kuitenkin teki läpimurron moniteholinssien kehityksessä.

1900-luvun alusta lähtien on kaavailtu silmälasilinssejä, joiden avulla ikänäöstä kärsivät ihmiset näkisivät tasaisen tarkasti kaukaa lähelle. Ensimmäiset moniteholinssit yritettiin valmistaa vuonna 1909. Yritys kuitenkin epäonnistui eikä linssejä koskaan markkinoitu, sillä niissä oli liikaa vikoja. Vasta vuonna 1956 Berhard Maitenaz Société des Lunetiersistä teki mittavan harppauksen, ja hänen moniteholinssinsä patentoitiin. Tästä mallista polveutuvat myös nykypäivän moniteholinssit. Carl Zeiss on myynyt tällaisia moniteholinssejä nimellä Gradal jo vuodesta 1970 lähtien.

Miten moniteholinssit liittyvät horisontaaliseen symmetriaan?

1970-luvun lopussa Carl Zeissille värväytyi nuori, vastavalmistunut matemaatikko. Oma-aloitteisesti hän kehitti ensin uusia moniteholinssejä senaikaisten standardien mukaisesti suorittaen aikaavieviä matemaattisia linssi- ja aluemittauksia perustekniikalla. Tämän lisäksi hän suunnitteli myös laskelmiin tarvittavia tietokoneohjelmia. Lienee syytä mainita, että tämä tapahtui reikäkorttien ja keskustietokoneiden aikana, jolloin tietokoneiden ominaisuudet olivat hyvin rajatut.

Nuorella työntekijällä oli vain yksi tavoite: tarjota tulevaisuuden silmälasien käyttäjille moniteholinssi, jonka avulla he näkisivät paremmin ja luonnollisemmin ja joka tuntuisi käytössä miellyttävältä ja siedettävältä. Mitään näistä ei voinut pitää itsestäänselvyytenä noina aikoina.

Tämä matemaatikko Gerhard Fürter saavutti virstanpylvään moniteholinssien kehityksessä yhdessä matemaattisen osaston päällikön Hans Lahresin kanssa. Voitto vahvistettiin vuonna 1981, kun Carl Zeiss sai patentin EP0039497 ja otti tärkeän askelen kohti yksilöllisiä moniteholinssejä.

Mikä sitten oli niin uutta ja mullistavaa Gradal HS -moniteholinsseissä?

Vuonna 1983 Carl Zeiss toi markkinoille innovatiivisen Gradal HS -moniteholinssin. Uuden moniteholinssin avain oli sen "horisontaalinen symmetria" (HS), jonka Gerhard Fürter kehitti. Tämä takasi vastaavat visuaaliset vaikutelmat niin oikealle kuin vasemmalle silmälle sekä miellyttävän syvyysnäön eli stereoskooppisen näön. Linssien miellyttävyys ja siedettävyys paranivat merkittävästi. Horisontaalinen symmetria varmisti, että käyttäjä saa yhtä terävän kuvan kohteesta molemmilla silmillä.

Toinen moniteholinssien kiistakapula oli noihin aikoihin ollut lähinäköalue. Toisin kuin kauas katsoessamme, lukiessamme katseemme siirtyy paitsi taaksepäin myös lähemmäs nenää. Ennen Gradal HS -mallia moniteholinssi kääntyi kohti nenää noin 10 astetta kummallakin puolella tästä syystä. Valitettavasti tällöin ei voitu saavuttaa horisontaalista symmetriaa. Fürterin keksinnön ansiosta linssejä ei enää tarvinnut kääntää lähinäköä varten. Siten horisontaalisen symmetrian edut säilyivät myös stereoskooppisessa näössä. Vääristymät vältettiin ja silmälasilinssiä voitiin mukauttaa paremmin. Käyttäjät sietivät paremmin uusia moniteholinssejä suuremman näkökentän ansiosta, etenkin lähialueella, esimerkiksi lukiessaan. Tuli mahdolliseksi valmistaa myös ohuempia ja litteämpiä linssejä, jotka työntyivät ulos vähemmän mutta tarjosivat erinomaiset kuvantamisominaisuudet. Niiden ansiosta silmälasien käyttäjät sekä näkivät hyvin että näyttivät hyviltä.

Moniteholinssit nykyisin

Vuosien mittaan nuoresta matemaatikosta tuli tärkeä johtaja Carl Zeissilla, jossa hän työskentelee yhä. Moniteholinsseissä on otettu ja otetaan yhä valtavia edistysaskelia Gradal HS -mallin kehittämisen jälkeen. Silmäakrobatia ja pitkät sopeutumisjaksot ovat jääneet menneisyyteen. Moniteholinssit ovat markkinoilla yleisiä ja suosittuja käyttäjien keskuudessa. Moniteholinssejä voidaan mukauttaa suuresti, joten ne ovat aivan kuten omaan näköön räätälöity puku. Esimerkkinä yksilöllisten moniteholinssien uusimmasta sukupolvesta toimii  Zeiss Individual 2.


Jaa artikkeli