Punaviherheikkous, punavihersokeus ja täydellinen värisokeus

Mitä eri värisokeuden ja värinäön heikkouksien lajeja on? Ja mistä ne tunnistaa?

Elämä on täynnä eri värejä, mutta kaikki eivät näe värejä samalla tavalla – värisokeus ja punaviherheikkous ovat yleisiä värinäön puutoksia. Usein värinäön heikkoudesta kärsivä ei itse huomaa sitä. Värisokeuden ja punaviherheikkouden havaitsemiseen on kuitenkin nopeita testejä. Entä mitä eri värisokeuden ja värinäön heikkouksien lajeja on? Ja miten ne diagnosoidaan?

Värinäön heikkoudet, värisokeus ja punaviherheikkous

Värisokeutta on monta lajia. Värinäön heikkoudet, osittainen värisokeus ja täydellinen värisokeus erotetaan toisistaan syyn ja oireiden perusteella. Värinäön heikkoudet voivat olla synnynnäisiä tai ne voivat ilmetä myöhemmin. Esimerkiksi monet värien erottamiseen liittyvät ongelmat ovat seurausta silmäsairaudesta, kuten verkkokalvon rappeumasta. Jotkin pitkäaikaislääkitykset sekä näköhermoon vaikuttavat sairaudet voivat myös aiheuttaa värinäön ongelmia. Näihin kuuluvat näköhermon surkastuma, jossa näköhermon valoreseptorisolut tuhoutuvat. Se voi johtua eri syistä, kuten näköhermon tulehduksesta, kohonneesta aivojen sisäisestä paineesta tai alkoholimyrkytyksestä. Ikääntymisestä johtuva mykiön samentuminen sekä aivomuutokset voivat myös rajoittaa värien havaitsemista.

Henkilöt, joilla on perinnöllisiä värien havaitsemisen ongelmia, huomaavat tilanteen usein vasta monien vuosien kuluttua. Se voi tulla ilmi keskustelussa värit normaalisti erottavan kanssa ("Minusta se näyttää pikemminkin siniseltä.") tai kun suoritetaan tehtävää, jossa värit pitää pystyä luokittelemaan tarkkaan. Vasta silloin henkilö huomaa hahmottavansa maailman eri tavalla kuin muut. Monissa ammateissa vaaditaan täydellistä värinäköä, eivätkä värisokeat tai henkilöt, joilla on värinäön ongelmia, sovellu tiettyihin tehtäviin. Näitä ovat esimerkiksi poliisi, maalari, CAD-suunnittelija, hammaslääkäri, sähköasentaja ja laborantti. Täydellistä värinäköä tarvitaan myös monissa taiteen ja suunnittelun ammateissa sekä muotialalla. Siitä syystä monissa ammateissa, esimerkiksi kuljetusalalla, työnhakijoiden pitää suorittaa värinäkötesti. Myös lentäjäksi pyrkivien pitää todistaa värinäkönsä, sama koskee merenkulkualaa.

Värisokeuden ja värinäön ongelmien syyt

Ihmissilmän verkkokalvolla on kahdenlaisia aistinsoluja: sauvoja ja tappeja. Sauvasolujen avulla erotetaan pääosin kontrasteja, kun taas tappisolut vastaavat värinäöstä. Värit normaalisti näkevällä on kolmenlaisia tappisoluja, joista kukin laji vastaa tietyn värialueen näkemisestä: L-tapit punaisen, S-tapit sinisen ja M-tapit vihreän näkemisestä. L, S ja M viittaavat värispektrin alueeseen: L tarkoittaa pitkiä, S lyhyitä ja M keskipitkiä aallonpituuksia. Silmiin tulevan valon aallonpituus aktivoi tappisolujen väripigmenttejä, mikä saa aikaan eri värien havaitsemisen aivoissa. Jos jokin tappisolutyyppi ei toimi kunnolla tai ei lainkaan, se rajoittaa värien havaitsemista ja aiheuttaa värinäön ongelmia tai värisokeuden. Tappisolut vaativat toimiakseen tietyn määrän valoa. Sauvasolujen avulla erotetaan pääosin kontrasteja, kun taas tappisolut vastaavat värinäöstä. Sen vuoksi pimeässä kaikki kissat ovat harmaita.

Värisokeuden ja värinäön ongelmien syyt

Värinäön häiriöt, esimerkiksi punavihersokeus

Henkilö, jolla on värinäön heikkous, havaitsee vain tiettyjä värejä, koska osa reseptoreista, tappisolut, eivät toimi kunnolla. Värinäön heikkouksia on eri lajeja. Yleisin on punaviherheikkous, jota usein kutsutaan punavihersokeudeksi tai vain värisokeudeksi. Siitä kärsii 9 % miehistä mutta vain 1 % naisista. Punaviherheikkoutta on kahta tyyppiä: vihreän havaitsemisen ongelmat (deuteranomalia) ja punaisen havaitsemisen ongelmat (protanomalia). Deuteranomaliasta kärsivillä on vaikeuksia vihreän havaitsemisessa, koska vihreää aistivat tappisolut ovat viallisia. Vihreät vaikuttavat latteammilta ja vähemmän värikylläisiltä kuin henkilöllä, jolla on normaali värinäkö. Usein värinäköheikkous huomataan vasta, kun pitää erottaa vihreän sävyjä toisistaan. Tilan vaikeusasteesta riippuen voi olla vaikea erottaa punaista ja vihreää sekä usein sinistä ja violettia kuin myös vaaleanpunaista ja harmaata – erityisesti heikossa valaistuksessa. Punaheikkouden oireet ovat samanlaiset. Koska punaiset tappisolut eivät toimi kunnolla, punaisen värin näkemisessä sekä punaisen erottamisessa vihreästä on ongelmia. Kumpaankaan punaviherheikkouden muotoon ei ole hoitoa.

Heikentynyt värinäkö

Jos henkilöllä on puutteellinen kolmivärinäkö, kaikki tappisolut toimivat. Tappien herkkyys on kuitenkin erittäin rajoittunutta, minkä vuoksi värit näyttävät vähemmän värikylläisiltä ja henkilö yleensä sekoittaa värit keskenään. Jos henkilö, jolla on puutteellinen kolmivärinäkö, havaitsee punaisen värin rajoitetusti, hän huomaa punaisen liikennevalon paljon myöhemmin kuin muut autoilijat.

Osittainen värisokeus eli punavihersokeus

Osittaisesta värisokeudesta kärsivällä henkilöllä osa värien havaitsemiseen tarvittavista aistinsoluista puuttuu tai ne eivät toimi. Dikromasia eli kaksivärinäkö tarkoittaa sitä, että vain kaksi tappisolutyyppiä toimii, monokromasiassa eli yksivärinäössä toimii vain yksi tappisolutyyppi. Henkilöt, joilla on osittainen värisokeus, havaitsevat joitain värejä, mutteivät koko spektriä. Esimerkiksi vihersokeudessa (deuteranopia) vihreää väriä havaitsevia toimivia tappisoluja ei ole. Tritanopiassa, joka on sinisen värin puutos, sinistä väriä aistivat tapit puuttuvat. Protanopiassa puuttuvat punaiset tappisolut. Puutoksen seurauksena havaitaan vain hyvin rajoitettu osa värispektristä. Punaista ja vihreää ei eroteta lainkaan toisistaan. Henkilöt eivät havaitse liikennevaloja tai edessä ajavien autojen punaisia jarruvaloja ennen kuin on liian myöhäistä. Osittaiseen värisokeuteen ei ole hoitoa.

Täydellinen värisokeus

Täydellinen värisokeus (akromatopsia) tarkoittaa yleensä perinnöllistä värisokeutta, jossa henkilö havaitsee vain harmaasävyjä värien sijasta. Akromatopsia on yhtä yleinen miehillä ja naisilla. Sitä sairastavien näöntarkkuus on merkittävästi heikentynyt, ja he ovat erittäin herkkiä valolle (valonarkuus). Täysin värisokeilla yksikään kolmesta väriä aistivasta tappisolutyypistä ei toimi. Henkilö näkee ainoastaan sauvasoluillaan, eli aistinsoluilla, jotka vastaavat pimeässä näkemisestä. Siitä syystä henkilö, jolla on akromasia, havaitsee vain noin 500 eri valoisuusastetta. Täydellinen värisokeus on yleensä perinnöllistä, mutta se voi johtua myös aivoperäisestä akromatopsiasta, aivohalvauksesta, traumaattisesta aivovammasta tai muusta aivovammasta.

Miten tilaa voi hoitaa?

Tällä hetkellä värisokeudelle tai värinäön puutokselle ei ole hoitoa. Erityislaseilla voi kuitenkin vaikuttaa värikontrasteihin, jolloin näkeminen on miellyttävämpää tietyissä olosuhteissa. Punaiset silmälasilinssit voivat auttaa värisokeudesta ja kasvaneesta valonarkuudesta kärsiviä vähentämällä heijastuksia tehokkaammin kuin tavalliset linssit tai aurinkolasit. Jos värisokeus johtuu lääkityksestä, sen käyttö on välittömästi lopetettava.

Värisokeuden ja värinäön puutoksen diagnostiikka

Seuraavilla värinäkötesteillä määritetään värisokeus ja värinäön puutos.

Ishihara-testi (pseudoisokromaattiset laatat)

Ishihara-testillä diagnostisoidaan punaviher- ja sinikeltapuutos (tritanomalia). Kullakin pyöreällä laatalla on värikkäitä täpliä, jotka muodostavat tietyn numeron riippuen tutkittavan värinäöstä. Kun tutkittavat katsovat samaa laattaa, normaalisti värit erottava näkee numeron 74, kun taas punaviherheikkoudessa näkyy numero 21, minkä ansiosta tutkittavan värinäköheikkous voidaan diagnosoida luotettavasti.

Nagel-anomaloskooppi

Anomaloskoopilla diagnosoidaan punavihersokeus tai -heikkous. Tutkittavaa pyydetään sekoittamaan punaista ja vihreää valoa niin, että siitä syntyy tietty keltaisen sävy (natriuminkeltainen). Sen avulla voidaan tehdä tarkka diagnoosi värinäköheikkoudesta. Esimerkiksi viherheikkoudesta kärsivät lisäävät liikaa vihreää.

Farnsworthin testi

Farnsworthin testin avulla on mahdollista diagnosoida punaviher- ja sinikeltaheikkous. Tutkittavaa pyydetään lajittelemaan erisävyisiä laattoja. Puutoksen laadusta riippuen tutkittava lajittelee laatat tyypilliseen järjestykseen, jonka perusteella voi määrittää värinäköheikkouden tyypin.

Tee testi: oletko värisokea?

Monilla on värinäköheikkous tietämättään – oletko yksi heistä? Tee testi: mitä näet seuraavissa 12 värikuviossa? Yleensä numeron pystyy erottamaan, mutta toisinaan ei. Värinäköheikkoudesta kärsivät näkevät eri numeron kuin henkilöt, joilla on normaali värinäkö, tai he eivät näe numeroa lainkaan. Oikea tulos – eli se, mitä normaalisti värit näkevä näkisi – näytetään, kun siirrät hiiren värikuvion päälle. Ellei numero vastaa näkemääsi, sinulla saattaa olla värinäköheikkous. Silmänhoidon ammattilainen voi tutkia asian erityisellä testillä sekä määrittää värinäköheikkouden tyypin tarkasti.

ZEISSin värinäkötesti
ZEISSin värinäkötesti
ZEISSin värinäkötesti
ZEISSin värinäkötesti
ZEISSin värinäkötesti
ZEISSin värinäkötesti
ZEISSin värinäkötesti
ZEISSin värinäkötesti
ZEISSin värinäkötesti
ZEISSin värinäkötesti
ZEISSin värinäkötesti

© YAY Media AS / Alamy Stockphoto

Näköprofiilini Määritä omat näkemiseen liittyvät tapasi ja tottumuksesi, niin saat sinulle parhaan yksilöllisen linssiratkaisun.
Löydä ZEISS-optikko lähelläsi

Liittyvät tuotteet

Liian vahvat, liian heikot tai huonosti sovitetut: mitä väärät silmälasilinssit voivat tehdä silmillesi? Monet valituksenaiheet johtuvat silmien väsymisestä

Näkökyvyn ymmärtäminen 20.5.2019

Tags:

Kulmakarvat eivät valehtele Mitä kulmakarvamme kertovat meistä

Näkökyvyn ymmärtäminen 23.4.2019

Tags:

Miten silmälasilinssit valmistetaan? ZEISSin muovilinssit ja lasilinssit – kaikki mitä haluat tietää silmälasilinssien valmistuksesta

Näkökyvyn ymmärtäminen 28.3.2018

Tags:

Näköongelmien havaitseminen Likitaittoisuus, kaukotaittoisuus, hajataittoisuus jne: Mitä näköongelmia on olemassa, ja miten niitä voi korjata?

Näkökyvyn ymmärtäminen 29.11.2017

Tags:

Liittyvät artikkelit