Silmälasien historia

Lukukivestä asusteeksi

Asiantuntijoiden mukaan silmälasit ovat viidenneksi tärkein keksintö sen jälkeen kun ihminen löysi tulen ja keksi pyörän. Syy: ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa miljoonat ihmiset pystyivät näkemään kunnolla huolimatta näköongelmistaan. Nykyään se on meille itsestään selvää, mutta vuosisatojen ajan näköongelmiin ei ollut ratkaisua – lasit odottivat keksimistään. Meidän tuntemiemme nykyaikaisten silmälasien kehittäminen kesti pitkään. Kehitystyö vaati paljon kokeiluja, ja silmälasimalleja tuli ja meni. PAREMPAA NÄKEMISTÄ kertoo silmälasien historian – aina niiden alkuvaiheista lukukivinä arvostetuiksi tyyli- ja muotiasusteiksi.

Silmälasien keksimistä pidetään isona askeleena ihmiskunnan kulttuurihistoriassa. Yhtäkkiä näköongelmista kärsivät henkilöt pystyivät osallistumaan aktiivisesti arkeen ja sen lisäksi opiskelemaan pidempään, laajentamaan tietämystään ja välittämään sitä muille. Suuri roomalainen puhuja Cicero (106–43 eKr.) valitti, miten vaivalloista oli luetuttaa tekstit ääneen orjilla. Keisari Nero (37–68 jKr.) oli kehittänyt erityisen näkölaitteen: hän seurasi rakkaita gladiaattoritaisteluitaan vihreän kiven läpi toivoen valon virkistävän hänen silmänsä. Uskomus säilyi pitkälle 1800-luvulle. Senaikaisissa aurinkolaseissa oli vihreät linssit, ja niitä käytettiin myös sisätiloissa. Mutta milloin ja missä kehitettiin ensimmäiset kunnolliset näkemisen apuvälineet?

Maailman ensimmäinen näkemisen apuväline

Maailman ensimmäinen näkemisen apuväline

Arabialainen oppinut ja astronomi Ibn al-Heitam (noin 965–1040 jKr.) ehdotti ensimmäisenä, että hiottu linssi voisi auttaa näköongelmissa. Hänen ajatuksensa käyttää lasipallon osia optiseen suurennukseen otettiin käyttöön kuitenkin vasta vuosia myöhemmin. Hänen optiikkaa käsittelevä kirjansa käännettiin latinaksi vuonna 1240, ja sitä luettiin ahkeraan luostareissa. Siellä Ibn al-Heitamin ideoista tuli totta. Italialaiset munkit kehittivät 1200-luvulla vuorikristallista tehdyn puolipyöreän linssin, joka kirjoituksen päälle asetettuna suurensi kirjaimet! Tämä lukukivi oli kuin taivaan lahja ikänäöstä kärsiville vanhoille munkeille, ja se paransi heidän elämänlaatuaan merkittävästi. Samaan aikaan saksan silmälaseja tarkoittava sana (Brille) alkoi tulla käyttöön. Termi tulee beryllistä, joka oli vuorikristallimineraali, josta ensimmäiset linssit hiottiin.

Silmälasien syntymäpaikka

Vaikka lukukivet auttoivatkin ihmisiä arjen näkötehtävissä, ne olivat silti kaukana tuntemistamme nykyaikaisista silmälaseista, jotka syntyivät vasta kuuluisilla Muranon lasipajoilla 1200-luvulla tehdyn keksinnön myötä. Venetsiasta pohjoiseen sijaitseva pieni Muranon saari tunnettiin jo varhain lasin valmistuksen keskuksena. Käsityöläisten lasintekotaitoja ei jaettu ulkopuolisille. Lasimassareseptit olivat huippusalaisia, ja lasinpuhaltajat, cristalleri, eivät saaneet poistua saarelta. Aikoinaan näiden sääntöjen rikkomisesta saatettiin rangaista kuolemalla. Siihen aikaan koko maailma oli riippuvainen Italiasta, sillä näkemisen apuvälineisiin tarvittavaa lasia tuotettin vain Muranon lasipajoissa.

Cristallerit tekivät läpimurron 1200-luvun lopulla hiomalla kuperan linssin, joka istutettiin varrelliseen puukehykseen, ja kaksi tällaista kehystä yhdistettiin niitillä toisiinsa. Näin syntyivät ensimmäiset silmälasit! Näissä niitatuissa laseissa ei kuitenkaan vielä ollut mitään mekanismia, jolla ne pysyisivät kasvoilla. Siitä huolimatta ne olivat oman aikansa näkömukavuuden huippua. Käyttäjä sai parannettua näkökykyään vaivatta pitämällä kaksoislaseja silmiensä edessä. Keksintö on myös ikuistettu rakennukseen Venetsian seudulla. Vuonna 1352 Tomaso di Modena maalasi trevisolaisen San Nicolon dominikaanisen luostarin freskot, joissa kuvattiin lukulasi ja niitatut kaksoislasit. Lasintekijöiden ponnistuksista huolimatta lasinteon kaikkia yksityiskohtia ei pystytty pitämään salassa. Jotta varmistettaisiin Venetsian asema lasiteollisuuden kärjessä, vain ne, jotka noudattivat täysin cristalleri-sääntöjä, saivat valmistaa silmälaseja vuoden 1300 jälkeen. Aikaa myöten niitatut lasit löysivät tiensä myös Saksaan – vanhin pari on löydetty Pohjois-Saksasta Wienhausenin luostarista.

Silmälasien syntymäpaikka

Vuosien kuluessa lasintekijät korvasivat niitatun varren kaarella ja puiset kehykset lyijystä tehdyillä. Tuloksena syntyi näkemisen apuvälineiden kehityksen seuraava merkittävä askel: sangalliset silmälasit, jotka muistuttivat jo paljon nykyään käytettäviä silmälaseja. Materiaalivalikoimaan tuli vaihtoehtoja, 1500-luvulla kehyksissä alettiin käyttää nahkaa, kilpikonnan luuta, sarvea, valaan luuta, rautaa, hopeaa ja pronssia. Näihin materiaaleihin oli vain rikkailla varaa.

Silmälasit tänään

Nykyään käytettävät silmälasit kehitettiin 1700-luvun alussa. Näkemisen apuvälineiden suurin ongelma oli istuvuus: ne joko liukuivat pois kasvoilta tai pysyivät paikallaan vain vaivoin ja ärsyyntymistä aiheuttaen. "Korvalasien" eli "aisalasien" etuna edeltäjiinsä oli se, että niissä käytettiin nenäsiltaa ja aisoja, jotka pitivät lasit paikallaan korvien avulla. Aisan päähän kiinnitettiin usein metallirengas käyttömukavuuden vuoksi. Ensimmäiset modernit silmälasit julkaistiin Lontoossa, ja ne voi nähdä englantilaisen Scarlett-optikon esitteessä vuodelta 1728. Myös Yhdysvalloissa mietittiin, miten laseja voisi parantaa. Tiesitkö, että vuonna 1784 Benjamin Franklin kehitti kaksiteholasit, jotka ovat nykyisten moniteholinssien edeltäjä? Sen vuoksi kaksiteholasit tunnetaan yhä Franklin-laseina.

Lue lisää erilaisista silmälasilinsseistä.

Benjamin Franklin -tyyppiset kaksitehosilmälasit (noin 1860). Optinen museo, Oberkochen
Benjamin Franklin -tyyppiset kaksitehosilmälasit (noin 1860). Optinen museo, Oberkochen

Modernit aisalasit alkoivat yleistyä 1850. Niiden perusmuoto säilynyt viimeiset puolitoista vuosisataa. Silmälasien käyttömukavuus on kuitenkin parantunut aikojen saatossa paremmin suunniteltujen aisojen ja mukavampien nenätyynyjen myötä. Silmälasien istuvuus kehittyi valmiiksi 1900-luvun alussa.

Siinä vaiheessa silmälasien laatu oli saavuttanut uuden huippunsa – ja silti ZEISS pystyi tekemään silmälasien linsseihin vielä merkittäviä parannuksia. Laseilla näkee paljon paremmin kuin ilman – niin ajateltiin yleisesti. Mutta ZEISS esitti tärkeän kysymyksen: onko mahdollista entisestään parantaa silmälasien käyttäjien näkökykyä parantamalla linssejä? Paremmin myytäviin tuotteisiin keskittymisen sijasta ZEISS alkoi kehittää silmälasilinssejä, jotka tukivat näkemistä koko näkökentän alueella vuodesta 1908. Ryhmää johtivat kuuluisa optiikan alan tutkija Moritz von Rohr (1868–1940) ja ruotsalainen silmälääkäri Allvar Gullstrand (1862–1930), joka sai myöhemmin Nobelin palkinnon. Ryhmä keskittyi täysin kaihipotilaiden silmälasilinsseihin, koska näillä oli suurin tarve paremmasta näkökyvystä. Ryhmän tutkimusten tuloksena syntyi Punktal®, joka oli ensimmäinen pistefokaalinen silmälasilinssi, joka aloitti silmänhoidon vallankumoukseen vuonna 1912. Punktal®-linssin ansiosta silmälasien käyttäjä näki selkeästi myös linssin äärialueiden kautta katsoessaan. Ennen tätä keksintöä silmälasien käyttäjien piti kääntää päätään niin, että katsottava kohde oli silmälasilinssin keskellä, jos he halusivat nähdä sen tarkasti. Tämä saavutus on yhä tärkeässä asemassa silmänhoidossa. Seuraavan menestyksen vuoro oli vuonna 1935: Perivist – ZEISSin kehittämät maailman ensimmäiset kehykset, jotka sovitettiin käyttäjälle niin, että ne eivät liukuneet pois kasvoilta. Toisin sanoen ZEISS valmisti ensimmäiset nykyaikaiset kehykset. Aiemmin voitiin käyttää vain pyöreitä optisia linssejä.

1912: Punktal®-linssin ansiosta silmälasien käyttäjä näki selkeästi myös linssin äärialueiden kautta katsoessaan.
1912: Punktal®-linssin ansiosta silmälasien käyttäjä näki selkeästi myös linssin äärialueiden kautta katsoessaan.

Kaiken muotoisia ja kokoisia silmälaseja

Lukukiven jälkeen on kehitetty kaiken muotoisia ja kokoisia näkemisen apuvälineitä. Esimerkiksi monokkeli oli hyvin toimeentulevien miesten ja naisten suosittu asuste Saksassa ja Englannissa vuodesta 1727 lähtien. Lornjetti on näkemisen apuväline, jota pidetään silmien edessä kädensijan avulla, se kehitettiin 1780. Nurnbergin kehykselliset lasit, joita kutsuttiin myös nenänmurskaajaksi, ovat samalta ajalta. Kyseessä oli sulavalinjaiset kehykset, jotka oli tehty yhdestä, linssien ympäri kierretystä metallilangasta. Vaikka ne oli tehty yksinkertaisista materiaaleista, malli oli erittäin suosittu 1800-luvulla. Sitten muoti muuttui, ja alettiin suosia pince-nez-nenälaseja. Näkemisen apuvälineiden kermaa olivat metallilangalla yhdistetyt kaksi kehyksellistä linssiä, joita pidettiin korkealla nenänvarrella. Vuodesta 1841 malli oli rikkaiden saksalaisten porvarien suosima.

Mihin lasit pystyvät tänään

Mihin lasit pystyvät tänään

Olipa kyse sitten tarkkuusmoniteholinsseistä, digitaaliseen ympäristöön tarkoitetuista erikoislinsseistä, ajolaseista tai piilolinssien käyttäjille suunnitelluista silmälasien linsseistä, tavoitteenamme on jatkuvasti kehittää ihmisten näkökykyä, minkä tuloksena on syntynyt monia innovatiivisia linssirakenteita ja -ratkaisuja alkaen Punktal®-linsseistä.

Näköprofiilini Määritä omat näkemiseen liittyvät tapasi ja tottumuksesi, niin saat sinulle parhaan yksilöllisen linssiratkaisun.
Löydä ZEISS-optikko lähelläsi

Liittyvät tuotteet

Liian vahvat, liian heikot tai huonosti sovitetut: mitä väärät silmälasilinssit voivat tehdä silmillesi? Monet valituksenaiheet johtuvat silmien väsymisestä

Näkökyvyn ymmärtäminen 20.5.2019

Tags:

Kulmakarvat eivät valehtele Mitä kulmakarvamme kertovat meistä

Näkökyvyn ymmärtäminen 23.4.2019

Tags:

Miten silmälasilinssit valmistetaan? ZEISSin muovilinssit ja lasilinssit – kaikki mitä haluat tietää silmälasilinssien valmistuksesta

Näkökyvyn ymmärtäminen 28.3.2018

Tags:

Näköongelmien havaitseminen Likitaittoisuus, kaukotaittoisuus, hajataittoisuus jne: Mitä näköongelmia on olemassa, ja miten niitä voi korjata?

Näkökyvyn ymmärtäminen 29.11.2017

Tags:

Liittyvät artikkelit